JOKO PERUSTUSLAKIA PIAN ALETAAN NOUDATTAA?

Helsingin hovioikeus vapautti helmikuussa sekä ase- että siviilipalveluksesta kieltäytyneen miehen käräjäoikeudesta saamistaan syytteistä. Samanlaiset syytteet ovat aiemmin vieneet useita miehiä vankeuteen.

Hovioikeus perusteli vapauttavaa päätöstään perustuslain syrjintäkiellolla; koska jehovantodistajamiehet on vapautettu ase- ja siviilipalveluksesta alempiarvoisen lain nojalla, muiden tuomitseminen on perustuslain kieltämää syrjintää uskonnon perusteella.

On hienoa, että vihdoin perustuslain päivänselviin vaatimuksiin aletaan suhtautua vakavasti. Jehovantodistajien erivapauslaki ei kestä päivänvaloa, mutta syrjivyydessään se ei kuitenkaan jää yksin. Vaikka sukupuolenkaan perusteella ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan, miehiä ja naisia kohdellaan monissa laeissa hyvinkin eriarvoisesti.

Asevelvollisuuslaki sekä siviilipalveluslaki pakottavat miehet, mutta ei naisia asepalvelukseen tai siviilipalvelukseen. Jos mies kieltäytyy kaikesta palvelusta, hänet pitää määrätä vankeuteen. Mainitut lait ovat ilmiselvässä ristiriidassa perustuslain kanssa. Kritiikistä ja läntisten naapurimaidemme esimerkistä huolimatta maassamme on vuodesta toiseen jätetty huomiotta se riski, että jonakin päivänä riippumaton oikeusistuin vaatii meilläkin perustuslakia vääntelemättä noudatettavaksi.

Norjassa maanpuolustus on järjestetty tasa-arvoisella, rationaalisella ja Suomenkin perustuslain vaatimalla tavalla. Siellä varushenkilöiden vuotuinen rekrytointi perustuu laskettuun tarpeeseen eikä sukupuoleen.

Kun Suomessa ajatellaan, että huonoinkin suomalainen mies on parempi sotilas kuin paraskaan suomalainen nainen, Norjassa kaikki ikäluokan naiset ja miehet ovat samalla viivalla kutsunnoissa. Palvelukseen otetaan tarvittava määrä alokkaita aloittaen vapaaehtoisista. Koska palvelus on tehty mielekkääksi ja palkitsevaksi, vapaaehtoisia nuoria löytyy vuodesta toiseen enemmän kuin alokkaita tarvitaan. Rekrytoitujen varushenkilöiden enemmistö on miehiä, mutta lähtökohtaisesti kaikilla on yhtäläiset velvollisuudet olla käytettävissä. Norjan mallissa toteutuu mahdollisuuksien ja velvollisuuksien tasa-arvo parhaimmillaan; se antaa sukupuolille niin tasa-arvoiset mahdollisuudet kuin laki pystyy antamaan, mutta se ei velvoita kumpaakaan sukupuolta yksipuolisesti, niin kuin suomalainen asevelvollisuus.

PRESIDENTTIEHDOKKAAT, ASEVELVOLLISUUS JA TASA-ARVO

Suomen räikein sukupuolten välisen tasa-arvon epäkohta on vain miehiä koskeva asevelvollisuus, jota meillä itsepetoksellisesti kutsutaan yleiseksi asevelvollisuudeksi. Asevelvollisuus kuormittaa miehiä fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti ja se katkaisee työnteon tai opiskelun noin vuodeksi. Varusmies- tai siviilipalveluksesta ei myöskään kerry eläkettä kuten vaikkapa opiskelusta.

Kuitenkin etusijalla ja tähtäimessä suomalaisessa tasa-arvon edistämisessä on aina naisten (etu)oikeudet. Esimerkiksi miesten asevelvollisuus käännettiin 1990-luvulla naisten ongelmaksi, koska naiset eivät päässeet armeijaan. Feministisen ajattelun mukaisesti ongelma tuli korjatuksi, kun naisille annettiin mahdollisuus suorittaa asepalvelus vapaaehtoisena. Ja kun johtajakoulutusta antava varusmiespalvelu on siivittänyt etupäässä armeijaan pakotettuja miehiä yhteiskunnan ja liike-elämän johtopaikoille, miehiä on alettu syyttää “hyvävelikerhoista”, mutta naisille on alettu räätälöidä oikopolkuja johtopaikoille ilman velvollisuuksia.

Presidentinvaalien vaalikonevastausten perusteella tasa-arvo ei ehdokkaita juuri kiinnosta. Huimimmat perustelut nykyjärjestelmän – vain miehiä koskevan asevelvollisuuden – säilyttämiseksi antoi istuva presidentti Niinistö. Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymykseen “Suomessa on otettava käyttöön kansalaispalvelus, joka koskisi myös naisia” hän vastasi “Periaatteessa hyvä ajatus, mutta perusteluksi ei riitä pelkästään tasa-arvon toteutuminen. Tulee selvittää, mitä konkreettista hyötyä palveluksesta saadaan. Kyseessä on kuitenkin yli 25000 nuorta naista, joiden työhön tai opintojen valmistumiseen tulee palvelusajan viive. Asevelvollisuus naisille jää vapaaehtoiseksi.”

Niinistön vastaus on monella tavalla epäkelpo. Ensinnä, Suomen perustuslain 6 § mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa sukupuolen perusteella  ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan. Kun Norjassa kutsuntoihin osallistuu sukupuolesta riippumatta koko ikäluokka ja sotilaalliseen palvelukseen valitaan sukupuolesta riippumatta parhaat, lienee selvää, että asepalvelus ei oikeuta sukupuolten asettamista eri asemaan meilläkään. Toiseksi, Niinistö vaatii vastauksessaan naisten palveluksen hyötyjen selvittämistä, mutta jo samassa vastauksessa hän toteaa, että asevelvollisuus naisille jää vapaaehtoiseksi. Näin ripeää selvitystyötä ei maailma olekaan nähnyt sitten Urho Kekkosen! Kolmanneksi, myös miesten kohdalla työhön tai opintojen valmistumiseen tulee palvelusajan viive. Miksi siis tuo viive käy perusteeksi naisten palvelun vapaaehtoisuudelle, mutta ei miesten? Juuri miehethän ovat reilusti naisia suuremman syrjäytymisuhan alla, ja kaikenlaiset katkokset työuran alussa tai opinnoissa lisäävät syrjäytymisriskiä.

Avoimesti feministinen Haatainen kompuroi feministisen tyypillisesti asevelvollisuuskysymyksessä. MTV:n haastattelussa hän ei halunnut laajentaa asevelvollisuutta naisiin, vaikka näkikin nykyisessä maanpuolustuksessa paljon tehtäviä, jotka eivät vaadi miehistä voimaa. Siis suomeksi: miehet kuuluvat Haataisen mielestä kuukausiksi ryynäämään soille ja pakkasiin, tarvitaan sitä tai ei, mutta naisia ei voi pakottaa palvelemaan isänmaata, vaikka heidän kyvyilleen olisi kysyntää uskottavan nykyaikaisen puolustuksen rakentamisessa! Tämä on sitä Haataisen mainostettua feminististä politiikkaa! Ja tässä näkyy myös se, että feminismi ei todellakaan tue tasa-arvoa vaan naisten etujen ajamista. Haatainen myös sanoi olevansa huolissaan miesten syrjäytymiskehityksestä, mutta ei nähnyt asepalvelusta yhtenä syrjäytymisen riskitekijänä.

Myöskään Huhtasaari, Vanhanen ja Väyrynen eivät näe nykytilanteessa tasa-arvo-ongelmaa. Muutoksia ei heidän mielestään tarvita, vaikka toista sukupuolta vedetään kölin alta mennen tullen, kunhan puolustus “toimii”.

Torvalds pitää ajatusta naisten kansalaispalvelusta “pohjoiskorealaisena” . NATOa kannattavan entisen kommunistin ajatusmaailmaa tuntematta en voi kuin arvailla, miksi todellinen tasa-arvo saa Torvaldsin ajatukset Pohjois-Koreaan.

Haaviston ja Kyllösen vaalikonevastauksista löytyy hentoja tasa-arvon väreitä. Konkretiaa niistä ei sen sijaan kovin paljoa löydy.

Naisten oikeuksia parannetaan jatkuvasti ja tuosta parantamisesta on Suomessa lainsäädännöllä tehty automaattinen jatkumo. Esimerkiksi lain naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tarkoituksena on “parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä”. Miesten aseman parantamisesta siellä ei ole mainintaa. Toki miehetkin laissa mainitaan; sanotaanhan siellä, että “syrjintänä ei ole pidettävä asevelvollisuuden säätämistä ainoastaan miehille”. Laki eräiden naisjärjestöjen valtionavusta puolestaan vaatii kolmen äärifeministisen naisjärjestön valtionavun mukaanottamista vuosittain valtion budjettiin. Mitään miesten järjestöjä ei tuollaisilla satojen tuhansien eurojen summilla avusteta valtion budjetista – eikä kyllä pienemmilläkään!

Ikiaikainen, vain miehiä koskeva asevelvollisuus on naisten aseman jatkuvan parantamisen  rinnalla käsittämätön jäänne. Miesten alistaminen korvauksetta palvelemaan valtiota, kun naiset voivat suunnitella elämäänsä ilman katkoja, olisi sukupuolisyrjintää länsimaisissa sivistysvaltioissa. Perusteeksi vain miesten asevelvollisuudelle ei käy miesten voimakkuus, koska on olemassa heikkoja miehiä ja vahvoja naisia, eikä nykyaikainen sodankäynti perustu enää yksin fyysiseen voimaan. Perusteeksi ei käy se, että naiset synnyttävät, koska kaikki naiset eivät synnytä. Synnyttämistä ei myöskään ole säädetty pakolliseksi eikä synnyttämättömiä naisia tuomita vapausrangaistuksiin niin kuin totaalikieltäytyjämiehiä. Eikä perusteeksi käy perinteetkään, koska koko tasa-arvon ajamiseen tähtäävä lainsäädäntömme perustuu juuri perinteisistä sukupuolirooleista luopumiseen. Epätasa-arvon irvokkuutta lisää vielä se, että aseistakieltäytyjämiehet määrätään siviilipalvelukseen naisvaltaisille sosiaalialoille – eli töihin, joista naisetkin selviytyisivät!

Suomessa on vihdoin siirryttävä sukupuolia tasapuolisesti kohtelevaan maanpuolustukseen. Mallia voitaisiin ottaa Norjasta, missä kutsuntoihin joutuu osallistumaan koko ikäluokka sukupuolesta riippumatta. Myös meillä olisi täysin mahdollista ottaa käyttöön sekä naisia että miehiä koskevat kutsunnat. Sen sijaan, että armeijaan otettaisiin lähtökohtaisesti kaikki ikäluokan miehet, oli heitä sitten liikaa, liian vähän tai sopiva määrä, sinne pitäisi ottaa optimoitu määrä  varushenkilöitä; ikäluokan soveltuvimmat molemmista sukupuolista, vapaaehtoisista alkaen. Norjassa, missä vuosittain palvelukseen astuu suunnilleen sama määrä varushenkilöitä kuin Suomessa varusmiehiä, vapaaehtoisten määrä ylittää tarpeen. Sukupuolineutraali malli ei ole aiheuttanut käytännössä merkittäviä lisäkuluja, joten kustannuskysymys naisten mukaanotto ei olisi Suomessakaan. Eikä kuluilla pitäisi olla mitään väliäkään, jos perustuslakia ja sen tasa-arvovaatimuksia halutaan noudattaa.

Myös ammattiarmeijalla maanpuolustus voitaisiin järjestää tasa-arvoisesti. Työsuhteessa olevien ammattisotilaiden kohdalla olisi Suomessakin noudatettava tasa-arvon lisäämiseksi tarkoitettuja ja allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia – päinvastoin kuin nykyisessä, miesten orjatyöllä pyöritettävässä asevelvollisuusmallissa. On käsittämätöntä, että vielä vuonna 2018 miehiä pidetään ihan yleisesti sopivampana tykinruokana kuin naisia. Onko siis ihme, jos miehet oireilevat?