Merkittävimmät poliitikot ovat naisia ja he jatkavat vain naisille korvamerkityn puoluetuen jakamista – ylimmän laillisuusvalvojan siunauksella

Suomen yhdeksästä eduskuntapuolueen puheenjohtajasta seitsemän on naisia ja kaksi miehiä. Suomen pääministeri on nainen ja maan hallituksessa on naisenemmistö.

Valtion budjetissa puoluetuesta on perinteisesti määrätty 5 % käytettäväksi naisten poliittiseen toimintaan. Budjettiesityksissään vuodelle 2022 ensin valtiovarainministeriö ja sitten hallitus esittivät jälleen tuota viiden prosentin naisrahaa: “Määrärahasta 35 456 825 euroa on tarkoitettu käytettäväksi puolueiden poliittisen toiminnan tukemiseen sekä puolueiden tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen. Tästä 5 prosenttia on tarkoitettu puolueille naisten poliittiseen toimintaan”. Miesten poliittiseen toimintaan ei ole rahaa ohjattu.

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälän (6 §) mukaan “Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Miesten tasa-arvo ry (MTA) katsoo, että perusteita nimenomaan naisten poliittisen toiminnan tukemiseen ei ole.

MTA lähetti 11.9.2021 eduskunnan oikeusasiamiehille (EOA) kantelun, jossa pyydettiin tutkimaan, rikkooko valtiovarainministeriö ensi vuoden budjettiesityksessään sukupuolten yhdenvertaisuutta kohdistaessaan puoluetuesta 5% pelkästään naisten, muttei miesten poliittiseen toimintaan.

Nopeasti meille vastattiin, että asiaa ei aleta tutkia kanteluna ja että

“Oikeusasiamiehen tehtävä on perustuslain 109 §:n 1 momentin mukaan valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.

Talousarvioesitys käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa 27.9.2021, minkä jälkeen se annetaan eduskunnalle. Valtion talousarvion hyväksyminen on eduskunnan päätettäväksi kuuluva asia. Eduskunnan oikeusasiamies ei hänelle kuuluvan laillisuusvalvonnan puitteissa voi puuttua eduskunnan päätösvaltaan kuuluvaan asiaa.”

Pitääkö nyt siis vetää se johtopäätös, että ministeriö voi vapaasti rikkoa lakia asiassa, joka kuuluu eduskunnan päätettäväksi ilman, että ylin laillisuusvalvoja voi siihen puuttua?

Toisaalta EOA:n sivuilla kerrotaan, että  ”Kantelun voi periaatteessa tehdä joko oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle. Heidän tehtäviensä jaossa on joitakin pieniä eroja, jotka vaikuttavat siihen kumpi kantelun lopulta tutkii.” Ihmettelemme, miksei EOA ohjannut kantelua oikeuskanslerille, jonka ”tehtävänä on myös valvoa hallituksen toimien laillisuutta”. Siksikö, että samaa naisrahaa on oikeuskanslerin valvonnassa jaettu jo vuosikaudet?

Miehiin nähden naisia avittaa sekä politiikassa että yhteiskunnassa laajemminkin monia tekijöitä. Tyttöjen poikia parempi koulumenestys, poikien asevelvollisuus ja naisjärjestöjen valtionapu (laki eräiden naisjärjestöjen valtionavusta 663/2007) satavat nimenomaan naisten menestyksen laariin.

Sukupuoliperusteiselle, vain naisten poliittisen toiminnan tukemiselle ei ole mitään päivänvaloa kestävää perustetta.

MIKSI NAISASIAA AJETAAN TASA-ARVONA – JA MIKSI SIINÄ VALEHDELLAAN?

Feminismi on jo pitkään ollut valtavirtaa. Naisia on kannustettu, nostettu ja voimaannutettu. Naisten oikeudet on nostettu keskiöön, naiset on glorifioitu ja naisten asemaa on parannettu jopa sukupuolitetulla lainsäädännöllä ja positiivisen syrjinnän keinoilla. Naisilla ei ole yhteiskunnallisia velvoitteita, miehillä on.

Entisaikojen normit nähdään naisten sortona ja jotkut tuntuvat pitävän jopa nykymiehiä kollektiivisesti sortoon osallisena patriarkaatin osana. Kuolleet ja haavoittuneet sotilaat sekä heikot ja syrjäytyneet pudokasmiehet on unohdettu, eikä heidän kärsimyksiään huomioida, kun miesten historiallista ylivaltaa arvioidaan nykynaisille hyvityksiä määritettäessä.

Monien mielestä sukupuolten mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat jo vähintäänkin tasan. Siitä huolimatta viimeisen parin vuoden aikana feministiset piirit tuntuvat vain kiihdyttäneen sukupuolten vastakkainasettelua ja naisasian ajamista. Varsinkin tahot, jotka ovat saaneet taloudellista tukea toiminnalleen, ovat löytäneet – taikka oikeammin kehittäneet – uusia tasa-arvo-ongelmia. Liioittelusta ja suoranaisesta valehtelusta on tullut arkipäivää. Myös muutamilla valtiollisilla toimijoilla on syytä moraaliseen itsetutkiskeluun.

Naisistuneella medialla on oma roolinsa vinoutuneessa tiedonvälityksessä. Uutisointia ja vaikuttamista on se, mitä kerrotaan, mutta myös se, mitä ei kerrota. Kun esimerkiksi julkaistaan vain naisille suunnattujen kyselytutkimuksien tuloksia vaikkapa väkivallan kokemuksista, lukija saadaan helposti ajattelemaan, että nimenomaan naisten kokema väkivalta on erityinen ongelma, vaikka kertomatta jätetty miesten kokema väkivalta olisi yleisempää.

Alle on poimittu seitsemän esimerkkiä viimeaikaisista valheista, ylilyönneistä ja väärinkäytöksistä.

1. Oikeusministeri Henriksson ja väärä vihapuhetulkinta

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) kertoi 21.10.2019 Maaseudun Tulevaisuudessa1), että ”Vihapuhe kohdistuu naisiin enemmän kuin miehiin”. Kuitenkin vain pari viikkoa aikaisemmin valtineuvoston kanslian julkaiseman ”Viha vallassa: vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” -tutkimuksen2) mukaan miehille osoitetaan vihaviestejä enemmän kuin naisille.

Tutkimuksen mukaan ”Merkittävän määrän vihamielisiä viestejä kohdanneista henkilöistä 41 oli miehiä ja 19 naisia. Kaiken kaikkiaan Twitter-seurannassamme miehet vastaanottivat enemmän vihamielisiä viestejä kuin naiset” ja edelleen ”Kyselyvastausten perusteella suomalaisista kuntapäättäjistä naiset kokevat vihapuhetta huomattavasti miehiä enemmän”. Naiset siis kokevat viestejä vihaviesteiksi miehiä enemmän, vaikka miehet vastaanottavat vihaviestejä enemmän. Oikeusministeri Henrikssonin mielestä siis naisten subjektiiviset vihaviestikokemukset ovat merkittävämpi epäkohta kuin se, että miehiin kohdistetaan vihaviestejä enemmän!

Henriksson sanoi jutussa myös, että “Joka kolmas nainen on joutunut Suomessa lähisuhdeväkivallan uhriksi”. Henrikssonin väite tarkoittaisi noin miljoonan suomalaisen naisen olevan lähisuhdeväkivallan uhreja. Kuitenkin rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan lähisuhdeväkivallan naisuhreja on ollut vuosikaudet alle 6000 vuodessa. Miljoona uhria tulisi siis nykyisillä uhrimäärillä täyteen noin 170 vuoden kuluessa, joten Henriksson ottanee tässä mukaan koko suomalaisten historian jo ennen itsenäisyyden aikaa.

Merkillepantavaa on, että lehtijutun julkaisemisen jälkeen valtioneuvosto on päättänyt esittää naisiin ja vain naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävän perustamista.

2. Plan International Suomen valheellinen kampanjaväite

Syksyllä 2020 Plan International Suomi kampanjoi vain tyttöjen kokemaa verkkoväkivaltaa vastaan. Kampanjassaan3) Plan väitti tyttöjen kokevan verkkoväkivaltaa 27 kertaa todennäköisemmin kuin poikien. Väite on hurja. Jos esimerkiksi poikien todennäköisyys kokea verkkohäirintää olisi 0,04, tyttöjen kokema verkkohäirintä olisi jo täysin varmaa. Planin Facebook-seinällä käynnistyikin keskustelu asiasta ja lopulta Plan International Suomi joutui myöntämään, että lähdettä väitteelle ei löydy3). Nenäpäiväkeräyksestäkin varoja saanut järjestö Plan International Suomi on siis valehdellut feministisessä rahankeräyksessään.

3. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) liioitteleva uutisointi EU:n tasa-arvoministerien kokouksesta

EU:n tasa-arvoministerit keskustelivat epävirallisessa videokokouksessaan 20.11.2020 naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta. Kokouksessa Suomea edusti pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist (r). Uutisoinnissaan kokouksesta4)STM kertoi, että ”Koronapandemian aikana lähisuhdeväkivalta ja erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta on tutkimusten mukaan lisääntynyt.”

Ensinnä, todellisen tasa-arvon kannalta tuntuu erikoiselta, että tasa-arvoministerit lähtökohtaisesti keskustelevat vain naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta. Miksi etukäteen on jo päätetty, että vain naisten väkivaltaa pitää torjua ja siitä keskustella? Miksei miesten kokemaan väkivaltaan haluta kiinnittää huomiota? Miehet kuitenkin kokevat väkivaltaa naisia enemmän!5)

Toiseksi, epämääräinen viittaus ”tutkimuksiin” pandemian vielä kestäessä alkoi kiinnostaa. Pyysimme saada tutkimukset nähtäväksemme. Vastoin uutiskirjeen tietoa, varsinaisia tutkimuksia Covid-19 -pandemian vaikutuksista naisiin kohdistuneeseen väkivaltaan joukossa ei ollut. ”Tutkimukset” osoittautuivat yksittäisiksi, valikoiduiksi tiedoiksi, jotka koostuivat erilaisista palvelevien puhelimien soittotilastoista, EU-jäsenmaiden erilaisista raportointitiedoista sekä tiedoista Keniasta, Bangladeshista, Liberiasta ja Venezuelasta. Lähdeluettelossa oli lisäksi mainittu poliittisten naisasialiikkeiden, kuten UN-Womenin julkaisuja. Eli näytti vahvasti siltä, että STM:ssä oli ensin määritetty haluttu tulos, eli naisiin kohdistuvan väkivallan kasvu, ja sitten etsitty sitä tukevat ”todisteet”.

4. Amnesty International Suomen osaston vale koronan vaikutuksesta lähisuhdeväkivaltaan

11.12.2020 Amnesty International Suomen osasto julkaisi facebookissa päivityksen6) , jossa se väitti, että korona on lisännyt parisuhdeväkivaltaa Suomessa ja että poliisin perheväkivaltaan liittyvät kotihälytykset kasvoivat 6% koronavuonna 2020 edellisvuoteen verrattuna. Vuosi ei tuolloin ollut edes kulunut loppuun.

Koska Amnesty on aiemminkin julkaissut täysin virheellistä tietoa, päätimme tarkastaa asian poliisin rikostilastosta7). Otimme vertailuun kokonaiset vuodet 2019 ja 2020. Tilastosta kävi ilmi, että vuodesta 2019 perheväkivaltatapaukset olivat laskeneet 266:lla tapauksella koronavuonna 2020, eli tapauksien lukumäärässä on 6% laskua, ei nousua.

5. ”Tasa-arvojärjestö” UN Women Suomen sukupuolierottelu

UN Women Suomi kertoo olevansa YK-taustainen järjestö, joka toimii tasa-arvon saavuttamiseksi ja naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi maailmassa. Miehet ja pojat ja heidän ongelmansa tässä YK-järjestössä jätetään huomiotta ja heidät nähdään lähinnä pahan tekijöinä. Näkyvyyttä järjestö tuntuu saavan mediassa runsaasti.

UN Women Suomi toikin misandrisen, miesvihamielisen puolensa hyvin esille 27.2.2021 julkaistussa twiitissaan: ”On aika poistaa ”pojat ovat poikia” lause sanavarastostamme. Se antaa olettaa, etteivät pojat hallitse käytöstään vain sukupuolensa vuoksi ja siten se oikeuttaa naisiin kohdistuvaa häirintää. Ajatus on paitsi virheellinen myös alentuva poikia kohtaan”. Twiitti julkaistiin päivä sen jälkeen, kun Iltalehti oli uutisoinut pelkästään tytöistä koostuneen joukon yläkoulupahoinpitelyn, jossa yksi tyttö pahoinpiteli ja muut tytöt videoivat pahoinpitelyä tamperelaisessa koulussa8). UN Women Suomi ei ole myöskään paheksunut Suomen rikoslain lapsensurma -rikosnimikettä, jota voidaan käyttää äidin rangaistuksen alentamiseksi, jos hän surmaa lapsensa synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa9). Eli tämän ”tasa-arvojärjestön” mielestä naisille lakiin kirjattu alennettu rangaistus sukupuolesta johtuvasta hallitsemattomasta käytöksestä on hyväksyttävää, mutta määrittelemätön sanonta pojista poikina pitää poistaa sanavarastosta! Voi pojat!

6. Terveysviranomaiset ja miesten koronariski

Koronapandemian alusta alkaen maailmalta kantautui tietoja, joiden perusteella voitiin tulkita koronaviruksen olevan huomattavasti vaarallisempi miehille kuin naisille10). Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja STM on varoittanut ohjein ja suosituksin erikseen eri riskiryhmiin kuuluvia koronan vaaroista – paitsi miehiä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) toimitusjohtaja Juha Tuominen kertoi TV1:n A-studiossa 3.3.2021, että HUS:ssa kolme neljästä (75%) koronaan kuolleesta on ollut miehiä.

THL ei ole kuitenkaan edelleenkään varoittanut miehiä suuremmasta koronariskistä eikä asettanut sukupuolta rokotusjärjestykseen vaikuttavaksi tekijäksi. Niinikään valtiollista, sukupuolen perusteella määräytyvää asevelvollisuutta suorittavia varusmiehiä ei ole katsottu aiheelliseksi nostaa rokotushierarkiassa puolustusvoimien pyynnöistä huolimatta. Sen sijaan vaalitoimitsijat aiotaan rokottaa tehtävänsä perusteella nopeutetusti, ennen kuntavaaleja.

Mielestämme viranomaisten toiminta osoittaa, että miesten henkeä ja terveyttä arvostetaan vähemmän kuin naisten henkeä ja terveyttä, eikä miehille haluta suoda mitään erityisasemaa, vaikka sille olisi perusteita. Näinhän asia on ollut jo vuosikymmenet myös syöpäseulontojen kohdalla.

7. THL, Iltalehti (IL) ja lähisuhdeväkivalta

IL julkaisi 5.3.2021 uutisen ”THL julkaisi surullisia lukuja vuoden 2019 perheväkivallasta – vielä pahempaa voi olla luvassa”11). Jutussa lehti kertoi, että lähisuhdeväkivalta lisääntyi Suomessa vuonna 2019 ja että poliisin ja tilastokeskuksen tiedot viittaavat tapausmäärän kasvuun. Suurimman osan uhreista kerrottiin olevan naisia.

Poliisin tilastot vuodelta 20207) olivat jutun teon aikana jo käytettävissä. Niiden mukaan ”Perheväkivalta, ilmoitetut jutut” aleni 4794 tapauksesta 4528 tapahtumaan, missä on laskua 266 tapahtumaa eli ilmoitetut perheväkivaltajutut alenivat 5,55%. Herää kysymys, miksi IL uutisoi vuonna 2021 vuoden 2019 tilastoista, vieläpä valikoiden, kun poliisin uudempikin tilasto jo on kenen tahansa käytettävissä? Onko tällainen ”voi olla -uutisointi” ylipäätään järkevää? Ihmisillä on vahva ennakkokäsitys siitä, että lähisuhdeväkivallan uhri on nainen ja rikoksentekijä mies. Onko tarkoitus siis ollut aiheuttaa vastakkainasettelua ja demonisoida miehiä? Medialta, myös iltapäivälehdiltä, pitää voida odottaa pahuuden maalailun sijaan lähteiden ristiin tarkastusta ja todennettua tietoa, ei luulottelua.

Miesten tasa-arvo ry katsoo, että poliittiset, ja aivan erityisesti identiteettipoliittiset ideologiat on suodatettava viranomaisten toiminnasta. Järjestöjen ja median on pysyttävä totuudessa silläkin uhalla, että vaikuttavuus kärsisi. Ilman näiden vaatimusten toteutumista kansan luottamus viranomaisiin, järjestöihin ja mediaan rapistuu ja ennen kuin huomaammekaan, elämme banaanivaltiossa. Tämä kehitys on ikävä kyllä jo alkanut.

1) https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.533130

2) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-786-4

3) https://www.facebook.com/plansuomi/posts/10158823153727008

4) Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta EU:n tasa-arvoministerien videokokouksen aiheena (valtioneuvosto.fi)

5) Tilastokeskus – 2. Rikoksien uhrit ja selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt (stat.fi)

6) https://fb.watch/46861HiKRW/

7) Tilastot – Poliisi

8) Poliisi tutkii pahoinpitelyä yläkoulussa Tampereella (iltalehti.fi)

9) Rikoslaki 39/1889 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®

10) HUS mukana vaikean COVID-19 taudin syitä selvittäneessä tutkimuksessa | HUS

11) Perheväkivalta yleistyi Suomessa 2019 (iltalehti.fi)

Kun mikään ei riitä – naisismi ja tasa-arvo

Sanna Marinin hallitus on ottanut feminismin eli naisismin entistä vahvemmin politiikkansa perustaksi. Valtiofeminismissämme naisten asiaan keskittymistä perustellaan esimerkiksi sillä, että naiset saivat äänioikeuden ”vasta” vuonna 1906. Se unohdetaan mainita, että tavalliset miehet saivat äänioikeuden yhtä aikaa naisten kanssa. Myös naisten ”vuoroa” miesten valtakauden jälkeen kuulee käytettävän perusteena naisten nostolle. Tällöin kuitenkin jätetään huomiotta se, että vallinneet sukupuoliroolit perustuivat kollektiiviselle tarkoituksenmukaisuudelle, eivätkä nykymiehet ole olleet vaikuttamassa niiden syntyyn missään määrin.

Miesten ja poikien kannalta naisistinen kehitys on huolestuttavaa. Esimerkiksi poikien koulumenestyksen esteistä ei olla kiinnostuneita, vaikka niiden poistaminen olisi tutkimustiedon valossa mahdollista. Poikien sukuelinten leikkelyä ei haluta kriminalisoida, koska sille on olemassa uskonnollis-kulttuurillisia perusteita. Tyttöjen sukuelinten leikkely halutaan kriminalisoida kahteen kertaan, vaikka sillekin on uskonnollis-kulttuurillisia perusteita.

Miehet pakotetaan – palkatta ja eläkekertymättä – armeijaan rauhanaikana ja tykinruoaksi konflikteissa. Naisille on annettu mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen sen jälkeen, kun poliittinen naiseliitti oli keksinyt, että joskus miesten asevelvollisuus voi olla tasa-arvo-ongelma – naisille! Ja kun naisten euroa väitetään miesten euroa pienemmäksi, tätä miesten ilmaista maanpuolustustyötä ei laskelmissa huomioida.

”Naisen euron” ja ”miehen euron” suhdeluvulla vuoden alusta laskettua naisten ”palkkapäivää” vietetään vuosittain äänekkäästi. Vuonna 2019 tuo päivä oli marraskuun alussa, ja loppuvuoden suomalaisten naisten sanottiin työskentelevän ilman palkkaa. Samalla tavalla miesten ja naisten elinajanodotteista laskettuna miesten vuosi päättyy jo itsenäisyyspäivänä. Miesten tasa-arvo ry:n muistutuksista huolimatta miesten kuolinpäivää ei ole vietetty.

Naisilla on syöpäseulat, miehillä ei, vaikka miesten eturauhassyöpä on Suomen yleisin syöpä. Kaiken kaikkiaan naisten terveydenhuoltoon käytetään enemmän rahaa kuin miesten terveydenhuoltoon.

Kansainvälistä tyttöjen päivää juhlitaan 11. lokakuuta ja siihen osallistuu laajalti poliitikkoja, yrityksiä ja järjestöjä, eivätkä nämä tahot epäröi kertoa olevansa tyttöjen puolella. 16. toukokuuta vietettävästä kansainvälisestä poikien päivästä ei keskivertosuomalainen tiedä mitään, koska poikien puolelle ei ole asetuttu. Tänä vuonnakaan pojilla ei ollut mitään asiaa esimerkiksi pääministerin sijaiseksi, mutta tytöt ovat säännönmukaisesti kelvanneet.

Naisten päivää juhlitaan näkyvästi 8. maaliskuuta ja esimerkiksi kaupoissa on silloin naiserityisiä tarjouksia. Kansainvälisen miesten päivän huomiointi on jäänyt tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran toksista maskuliinisuutta arvostelleen twiitin varaan. Samana päivänä, 19. marraskuuta vietettävä maailman vessapäivä ei ole antanut miestenpäivän juhlintaan vetoapua.

Oikeusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja Eurostatin Tuhansien iskujen maa -tutkimuksen mukaan miehet ja naiset kokevat yhtä paljon lähisuhdeväkivaltaa. Viitteitä on olemassa jopa siitä, että miehet kokevat naisia enemmän vakavaa lähisuhdeväkivaltaa, mutta he eivät kehtaa ilmoittaa siitä. Silti Suomi on ratifioinut identiteettipoliittisesti värittyneen ns. Istanbulin sopimuksen, joka edellyttää naisten, muttei miesten kokeman väkivallan vastaisia toimia ja toimielimiä.

Lähisuhdeväkivaltaa on paheksuttu laajalti ja oikeutetusti, koska siinä tekijä tuhoaa turvallisuuden uhrin lähipiiristä. Kuitenkaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista lähisuhdeväkivallan uhreista ei naisistisessa yhteiskunnassamme olla huolissaan, kunhan rikoksentekijä on nainen; vastasyntyneen lapsensa surmaavalle äidille on rikoslaissa alennettu rangaistus.

Asunnottomista ja itsemurhien tekijöistä suuri valtaosa on miehiä, mutta näiden aiheiden uutisoinneissa naiset ovat keskiössä, koska he ovat erityisiä. Lisäksi naiserityisiä toimia ja elimiä on suunnitteilla ja toiminnassa jatkuvasti. Näille ei tarvita mitään todellista tasa-arvoa tukevia perusteita; riittää, että tuetaan naisia tai tyttöjä. Mieserityisiä toimia ei ole tiedossa.

Miesvaltaisen poliisikoulutuksen pääsykokeissa naishakijoiden minimisuoritusrajat ovat miesten rajoja alemmat. Naisvaltaiseen opettajakoulutukseen haettaessa sukupuolitasoitusta ei anneta miehille. Pienikokoisten tai heikkojen miesten syrjinnästä naisiin nähden ei poliisikoulun pääsykokeissa kanneta huolta.

Koska tasa-arvo ei ole valmis, eikä koskaan valmistukaan, “tasa-arvo” saa jatkuvasti lisää rahaa eduskunnalta. Pintaraapaisuna valtion tämän vuoden budjetista:

  • Puoluetuesta viisi prosenttia eli vajaat kaksi miljoonaa euroa tulee ohjata puolueiden naisjärjestöjen toimintaan, vaikka naiskansanedustajat toimivat jo lainkin velvoittamana ihan samoissa puolue-elimissä kuin mieskansanedustajat. Ellei puolueella ole naisjärjestöä, se voi saada vain 95 % puoluetuesta. Jos puolueella on miesjärjestö, sille ei korvamerkitä mitään. Valtiovarainministeriön esityksessä vuodelle 2021 naisismierä on edelleen mukana
  • Sosiaali ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston (vuosibudjetti vajaat 6 miljoonaa euroa) tasa-arvoyksikön kaikki yhdeksäntoista viranhaltijaa ovat naisia. Tässä verovaroilla pyöritetyssä suojatyöpaikassa YT-neuvottelut eivät kuulu keinovalikoimaan, niinkuin miesvaltaisilla vientialoilla, jotka tuovat rahaa Suomeen
  • Kolmen naisjärjestön valtionapu 918 000 € (laki eräiden naisjärjestöjen valtionavusta)
  • Suomen hallituksen kansainvälinen tasa-arvopalkinto, joka voidaan antaa vain naisille, hallinnointikuluineen 450 000 €
  • Istanbulin sopimuksen yhteensovittamiselimen toimintaan 300 000 €
  • Naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan toimintaan 200 000 €

Voidaan todeta, että yhteiskunnassamme miesten rooli on lähinnä suojella ja palvella yhteisöä. Miehet jätetään oman onnensa nojaan ja heitä ei auteta. Miehillä on myös, YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja Suomen perustuslain vastaisesti sukupuolesta johtuvia valtiollisia velvollisuuksia, joita naisilla ei ole. Naisilla on kuitenkin oikeus olla päättämässä ”tasa-arvoisesti” miesten velvollisuuksista.

Elämmekö oikeusvaltiossa vai dominaluolassa?

Miehille kuolema, naisille tasa-arvo

Pitkänäperjantaina, Miesten tasa-arvo ry:n tietopyynnön jälkeen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL viimein julkaisi koronaviruksen kuolonuhrien sukupuolijakauman: Uhreista yli kaksi kolmasosaa on miehiä. Kun huomioidaan miesten yli viisi vuotta naisia lyhyempi elinajanodote, voidaan perustellusti todeta, että virus on huomattavasti vaarallisempi miehille kuin naisille. 

Valtion tämän vuoden budjetissa tukensa lähes miljoonaan euroon kolminkertaistaneista kolmesta feministisesta naisjärjestöistä kaksi vaatii kuitenkin vain naisten ja heille mieluisan ”tasa-arvon” huomioimista koronakriisin hoidossa. Ideologisina edunvalvontajärjestöinä niitä ei kiinnosta se, keitä kriisi todellisuudessa koettelee pahiten. Feministisessä narratiivissa nainen on aina uhri, vaikka verrokkina mies kuolisi.

Naisjärjestöjen keskusliitto ry koronajulkilausumassaan 25.3 ”esittää huolensa lomautusten ja yt-neuvotteluiden kohdistumisesta naisiin”, vaikka lomautukset eivät kohdistu sukupuolen perusteella eivätkä kohtele naisia huonommin kuin miehiä. Esimerkiksi naisvaltainen terveydenhuolto on nyt ylityöllistetty ja sinne haalitaan parhaillaan työntekijöitä muilta naisvaltaisilta aloilta.

Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry vetoaa epämääräisiin, naisasianaisten itsensä tekemiin laskelmiin väittäessään miesten hyötyneen enemmän ”vuosina 2016-2018 toteutetuissa talous- ja etuusreformeissa”. Oireellista on erityisesti se, että Nytkisin ytimessä ovat käytännössä kaikkien poliittisten puolueiden naisjärjestöt. Demokraatti -verkkolehti siteeraa tätä naisjärjestöä mitään kyseenalaistamatta ( https://demokraatti.fi/koronavirus-iskee-eri-laajuudella-miehiin-ja-naisiin-sukupuoli-huomioitava-arvioissa/).

Naisjärjestöjen lisäksi myös muita toimijoita on noussut puolustamaan ”sopivaa ja oikeata” tasa-arvoa.

THL itse, huolimatta panttaamastaan miesten suuremmasta todennäköisyydestä kuolla virukseen, nostaa blogissaan esille vain terveydenhuoltoalan naisten riskin sairastua koronaan. Miesten, kuten bussinkuljettajien, poliisien tai varusmiesten koronariskeistä se ei edes mainitse. Sen mielestä vain naisten palkattomat kotityöt lisääntyvät, kun perheenjäsen sairastuu. Ei voi kuin ihmetellä, millä vuosikymmenellä THL:n ajatuksissa eletään.

Plan International vaatii vain tyttöjen puolustamista koronapandemian aikana. Poikia ei sen julkaisuissa tunnu olevan olemassakaan, vaikka se väittää olevansa lasten asialla.

Toimihenkilöliitto STTK löysi naiserityisiä ongelmia niin naisten työttömyydestä, liiallisesta työllisyydestä kuin kotitöistäkin. Tasa-arvo on liiton mielestä ihmisoikeus, mutta miesten pakollinen ilmaistyö asevelvollisuudessa ei ole sen kannanotoissa noussut koskaan esille.

Nyt, kun THL on julkaissut kuolonuhrien sukupuolijakauman, paljastavaa on se, mitä ei sanota.

Feministiselle linjalleen uskolliset YLE ja Helsingin Sanomat (HS) eivät kertoneet suomalaisten uhrien sukupuolijakaumaa tiedon julkaisemisen jälkeen. Sen sijaan HS kertoi samana päivänä esimerkiksi mustien ja vähemmistöjen sairastumisten osuuksista New Yorkissa, mitä ei voi pitää suomalaiselle lukijalle miesten kohonnutta riskiä merkittävämpänä uutisena.

YLE ja HS markkinoivat itseään luotettavuudella, mutta jättäessään kertomatta uhrien sukupuolijakauman ne laiminlyövät tiedonvälityksen objektiivisuuden ja jopa vaarantavat miesten terveyden. Tässä näkynee näiden molempien medioiden aiemmat päätökset nostaa uutisointeihin yhtä paljon molempia sukupuolia – miehiä käsittelevien juttujen kiintiö (40%) oli ehkä täyttynyt jo urheiluosioissa. Voi vain kuvitella, mikä mekkala YLEssä ja Hesarissa olisikaan, jos uhrien enemmistö olisi naisia!

Pitäisiköhän meidän suomalaisten jo pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä on oikea sukupuolten välinen tasa-arvo?

Continue reading “Miehille kuolema, naisille tasa-arvo”

Milloin sukupuolten tasa-arvo on valmis?

Tasa-arvo ei ole vielä valmis, sanotaan. Johtoryhmissä ei ole tarpeeksi naisia, toimitusjohtajina ei ole tarpeeksi naisia eikä esimerkiksi tietoalalla ole tarpeeksi naisia. Iso korjattava tasa-arvo-ongelma on se, että kaikki naiset eivät näytä haluavan noihin tehtäviin.

Naisvaltaisilla aloilla, kuten eläinlääkinnässä, oikeustieteissä tai hoiva-alalla tasa-arvo näyttää olevan kunnossa, koska nämä alat eivät nouse tasa-arvokeskusteluun. Vähän niinkuin varusmiespalveluksen velvollisuuskuviotkin.

Rahaa tasa-arvo-ongelmien kuntoon saamiseksi jaetaan anteliaasti. Valtion tämän vuoden budjetissa tasa-arvo- ja samapalkkaisuusohjelmaan on budjetoitu 500000 € ja feminististen naisjärjestöjen valtionapuun vajaat miljoona euroa. Viimemainittu on edellisvuodesta kolminkertaistettu. Kolminkertaistettu!

Mitä enemmän rahaa naisasiaan budjetoidaan, sitä enemmän siellä tuntuu olevan ongelmia. Esimerkiksi Naisjärjestöjen keskusliitto koronajulkilausumassaan 25.3 ”esittää huolensa lomautusten ja yt-neuvotteluiden kohdistumisesta naisiin”, vaikka enemmistö koronakuolleista on miehiä eivätkä lomautukset kohdistu sukupuolen perusteella. Liiton puheenjohtajana toimii feministi ja kansanedustaja Eva Biaudet (rkp).

Jotta naiset etenisivät politiikassa, puoluetuesta on ohjattava puolueiden naisjärjestöille tietty osuus. Tämä siitä huolimatta, että naiset toimivat ihan samalla tavalla miesten kanssa kaikkien puolueiden kaikissa puolue-elimissä. Vaikka joillakin puolueilla on miesjärjestöjä, niille rahaa ei korvamerkitä. Vuoden 2020 budjetin n 36 miljoonan puoluetuesta naisjärjestöille kilahtaa pari miljoonaa.

Tasa-arvo on ankkuroitu tiukasti myös valtion byrokratiaan. Voidaankin suorastaan puhua femokratiasta, kun esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston tasa-arvoyksikössä on 17 viranhaltijaa, kaikki naisia. Työ- ja tasa-arvo-osaston osuus valtion budjetista on vajaat 6 miljoonaa euroa.

Suomen hallituksen kansainvälinen tasa-arvopalkinto, joka voidaan antaa vain naisille, maksaa veronmaksajille hallinnointeineen 450000€ vuodessa.

Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille, kirjoittaa YLE antamatta lähdettä (https://yle.fi/uutiset/3-11167864). Hannu Lauerma, psykiatri ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, kirjoitti Aamulehdessä 15.12.2018: ”Tilastokeskuksen tietojen valossa naisten osuus parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä on ollut keskimäärin hieman yli 40 prosenttia. Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin mukaan taas puolison tai partnerin pahoinpitelemien 20–64-vuotiaiden joukossa on ollut hoidettavana noin kaksi kertaa niin paljon miehiä kuin naisia. Tämä viittaa miesten korkeampaan kynnykseen ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta.”

Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutin Tuhansien iskujen maa -tutkkimuksen mukaan miehiin kohdistuu Suomessa enemmän väkivaltaa kuin naisiin ja parisuhteissa miehet ja naiset kokevat väkivaltaa yhtä paljon.

Suomi on allekirjoittanut yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli ns. Istanbulin sopimuksen, joka on jo aikaansaanut maahamme massiivisen byrokratian kuluineen. Uusin kuluerä, 300000 €, annettiin valtion tämän vuoden budjetissa Istanbulin sopimuksen yhteensovittamiselimen toimintaan. Uutena naiseränä on samalla myönnetty naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan määräraha 200000 €. Selvää on, että tuollainen raportoija löytää ja raportoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jollei muuten niin pitääkseen työpaikkansa.

Suomessa toimii myös ns. tasa-arvovaltuutettu esikuntineen miljoonan euron vuosibudjetilla. Varusmiespalvelukseen valtuutettu ei ole voinut puuttua, koska se on lakiin kirjatusti miesten juttu. Naisten ongelmiin valtuutettu puuttuu tomerasti, vaikka ne vaatisivat lakimuutoksia.

Tervetuloa, yhä kalliimmaksi ja kauemmaksi horisonttiin käyvä tasa-arvo!