Tutkijatohtori Joona Räsäsen kirjoituksen (HS Vieraskynä 28.1.) herättämät raivoisat vastareaktiot osoittavat, miten vaikeaa mutta samalla äärimmäisen tärkeää rehellinen ja avoin keskustelu miesten tasa-arvo-ongelmista on.
Syrjäytyneiden ja yksinäisten miesten syyllistäminen tilanteestaan ei ole rakentava ratkaisu. Seksistiset stereotypiat siitä, kuinka miehet eivät muka osaisi ilmaista tunteitaan, kertovat vain esittäjiensä ennakkoluuloista.
Tasa-arvon ytimessä on erilaisuuden hyväksyminen. Miehet eivät ole viallisia naisia, vaan miehiä, joiden on kelvattava juuri sellaisina kuin he ovat ja itse haluavat olla. Miehet eivät todellakaan tarvitse enää taakakseen mitään ylhäältä annettua, ahdasta ja kahlitsevaa modernin miehen mallia.
Miehet tarvitsevat lainsäädännöllisen sukupuolisyrjinnän lopettamista, koulutuksellista tasa-arvoa, mieserityistä puuttumista syrjäytymiseen ja ennen muuta kannustavaa ja positiivista asenneilmapiiriä, jossa miehiä ei enää pidetä uhkana ja ongelmana, vaan voimavarana ja mahdollisuutena.
Miesten hyvinvointi ei ole mitään naisilta pois, mutta miesten pahoinvoinnista kärsivät kaikki. Miehiin ja poikiin kohdistuva empatiavaje käy meille seurauksiltaan vuosi vuodelta kalliimmaksi. Siksi on tärkeää, että miesten tasa-arvo-ongelmien ratkaiseminen on seuraavan hallituksen tasa-arvopoliittisen ohjelman keskeinen tavoite. Vastuu miesten hyvinvoinnista kuuluu kaikille – naisillekin.
Tasa-arvon uranuurtaja 