Suomen yhdeksästä eduskuntapuolueen puheenjohtajasta seitsemän on naisia ja kaksi miehiä. Suomen pääministeri on nainen ja maan hallituksessa on naisenemmistö.
Valtion budjetissa puoluetuesta on perinteisesti määrätty 5 % käytettäväksi naisten poliittiseen toimintaan. Budjettiesityksissään vuodelle 2022 ensin valtiovarainministeriö ja sitten hallitus esittivät jälleen tuota viiden prosentin naisrahaa: “Määrärahasta 35 456 825 euroa on tarkoitettu käytettäväksi puolueiden poliittisen toiminnan tukemiseen sekä puolueiden tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen. Tästä 5 prosenttia on tarkoitettu puolueille naisten poliittiseen toimintaan”. Miesten poliittiseen toimintaan ei ole rahaa ohjattu.
Perustuslain yhdenvertaisuuspykälän (6 §) mukaan “Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Miesten tasa-arvo ry (MTA) katsoo, että perusteita nimenomaan naisten poliittisen toiminnan tukemiseen ei ole.
MTA lähetti 11.9.2021 eduskunnan oikeusasiamiehille (EOA) kantelun, jossa pyydettiin tutkimaan, rikkooko valtiovarainministeriö ensi vuoden budjettiesityksessään sukupuolten yhdenvertaisuutta kohdistaessaan puoluetuesta 5% pelkästään naisten, muttei miesten poliittiseen toimintaan.
Nopeasti meille vastattiin, että asiaa ei aleta tutkia kanteluna ja että
“Oikeusasiamiehen tehtävä on perustuslain 109 §:n 1 momentin mukaan valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.
Talousarvioesitys käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa 27.9.2021, minkä jälkeen se annetaan eduskunnalle. Valtion talousarvion hyväksyminen on eduskunnan päätettäväksi kuuluva asia. Eduskunnan oikeusasiamies ei hänelle kuuluvan laillisuusvalvonnan puitteissa voi puuttua eduskunnan päätösvaltaan kuuluvaan asiaa.”
Pitääkö nyt siis vetää se johtopäätös, että ministeriö voi vapaasti rikkoa lakia asiassa, joka kuuluu eduskunnan päätettäväksi ilman, että ylin laillisuusvalvoja voi siihen puuttua?
Toisaalta EOA:n sivuilla kerrotaan, että ”Kantelun voi periaatteessa tehdä joko oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle. Heidän tehtäviensä jaossa on joitakin pieniä eroja, jotka vaikuttavat siihen kumpi kantelun lopulta tutkii.” Ihmettelemme, miksei EOA ohjannut kantelua oikeuskanslerille, jonka ”tehtävänä on myös valvoa hallituksen toimien laillisuutta”. Siksikö, että samaa naisrahaa on oikeuskanslerin valvonnassa jaettu jo vuosikaudet?
Miehiin nähden naisia avittaa sekä politiikassa että yhteiskunnassa laajemminkin monia tekijöitä. Tyttöjen poikia parempi koulumenestys, poikien asevelvollisuus ja naisjärjestöjen valtionapu (laki eräiden naisjärjestöjen valtionavusta 663/2007) satavat nimenomaan naisten menestyksen laariin.
Sukupuoliperusteiselle, vain naisten poliittisen toiminnan tukemiselle ei ole mitään päivänvaloa kestävää perustetta.
Tasa-arvon uranuurtaja 